Päivä 2 - Kotisi

Whoaaa, näähä on oikeesti aika vaikeita. Tai ehkä vaan suhtaudun näihin liian vakavasti tai syvällisesti tai jotain.

Koti on ollu aina mulle vähän vaikea juttu. Se talo missä oon oikeastaan koko lapsuuteni asunut, ei oikeastaan ala-asteen jälkeen oo enää pahemmin tuntunut kodilta. Se oli talo jossa koko perhe asui, mutta ei sitä oikein kodiksi voinut sanoa, koska ”koti” sanasta tulee kuitenkin sellainen tietynlainen tunne, jota se talo ei saanut aikaiseksi. Tai oikeastaan sen kodin ilmapiiri ei saanut sitä aikaiseksi. Eikä se oo oikein muuttunu senkään jälkeen kun oon kotoa muuttanut. Mielelläni mä martinkadulla käyn, mutta ei mulla sillon oo sellanen olo et olisin kotona käymässä. Perheen luona joo, ja tutussa talossa, mut ei kotona. (Mä kyllä käytän sitä sanaa siitä talosta välillä, koska se vaan on helppoa, mut ”porukoiden luona” yms toimii myös.)

Tällä hetkellä oma koti on helsingissä pajamäessä. Ja aivan täydellinen koti onkin. Aika pieni kaksio tuon kettusiskon kanssa ja kahden kissavauvan, mutta meille juuri toimiva ja ihana. Ympäristö on täydellinen, vaikka ”pajamäes on kelaa joku vittu vaa 3 katua mitä helvettiä?!?!?!!!1!” Oon asunu tätä ennen yli kymmenessä eri kämpässä eri kaupungeissa ja vaikka ja missä, mut nyt oikeesti löyty se täydellinen. 

Jos mulle sanotaan sana ”koti”, mulle oikeastaan tulee mieleen vain ja ainoastaan yksi paikka. Päiväranta, joka löytyy tuolta keskisuomesta keuruulta. Se on tavallaan kai meidän kesäasunto tai joku sellanen, mut ollut isän suvussa jo pitkään. Siellä musta tuntuu oikeesti, että oon kotona. Se on mulle vähän sellainen turvapaikka, jonne en ihan ketä vaan ota ja jota haluan suojella. Monesti on tuntunut että vaikka kämppä lähtis alta ja kaikki elämässä menis pieleen ni jos mulla on mahdollisuus päästä Päivärantaan, ni mä en koskaan voi olla täysin hukassa. Ja se on ihan totta. (Sinänsä mä haluan jossain vaiheessa opetella myös tottumaan ajatukseen, ettei meillä aina ehkä tule olemaan Päivärantaa, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu.)

Laiturimaisemaa Päivärannasta tältä kesältä.

Mä voisin tähän tietysti kovasti selittää niistä ihmisistä, jotka saa kodin aikaiseksi ja henkisestä kodista ja lässynlää, mutta olkoon se jonkin toisen kerran juttu jos siltä tuntuu.