Päivä 3 - Pelkoni

Hui saatana, paranee vaan. Öö. Kuulostaa vähän siltä et tässä kysyttäis tavallaan suurinta pelkoa tai sitten sitä minkälainen on kun pelkää. No, toiseen on helppo vastata ja toiseen ei. 

Suurin pelkoni on varmastikin se, että jäisin elämässä yksin. Että mulla ei olisi ympärillä ihmisiä joiden kanssa jakaa ilot ja surut ja joiden kanssa seikkailla ympäri maailmaa tai liftata linnunradalla. Siinäpä se. Ei mitenkään kovin harvinainen pelko, ja ihminen nyt vaan on sosiaalinen eläin, mutta joo. Amen.

Sit jos pitäis miettii minkälaista mun pelko on niin öö. Voihan saapas, riippuu aika toooosi paljon tilanteesta. Mut siis jos ajatellaan tota suurinta pelkoa, niin varmaankin se pelko oireilee silleen, että haluaa pitää rakkaat lähellä ja sydämessään ja ylläpitää niitä ihmissuhteita, jotka on sen arvoisia. Jos alkaa pelottaa sillee et ”apua niin tässä käy kuitenki käkääk” ni todennäköisesti soitan kettusiskolle ja psykoilen asiasta sitten sille.

Peloissa pahin juttu on se, miten lamaannuttavia ne voi olla, mut tän pelon kanssa on se hyvä puoli, et mä itse kuitenkin saan aaaaaaikas paljon vaikutettua siihen jäänkö yksin vai en. Mwahaha.